Kuvista sen verran, että innostuin pelaamisesta niin paljon, että kuvien ottaminen unohtui melkein kokonaan. Tämän takia puoleen väliin saakka tarina on lähinnä perheen kasvamisesta kertovaa, ja itse juonellinen osuus painottuu loppuun. Pahoittelut tästä.

Amelie oli ollut oikeassa: Aarton epäilykset hälvenivät lumipeitteen kasvaessa samaa tahtia Amelien vatsan kanssa. Mies oli niin innoissaan tulevasta lapsesta, että hän ei olisi millään malttanut mennä töihin. Useana päivänä Aarto jäikin kotiin, jotta hän voisi huolehtia vaimostaan paremmin. Amelieta moinen hössötys lähinnä nauratti, mutta toisaalta hän oli tyytyväinen siitä, että pariskunta vietti nyt enemmän aikaa yhdessä esimerkiksi lumessa peuhaamisen merkeissä.

Joulua he eivät halunneet mitenkään erityisemmin juhlistaa, koska joulu oli lasten juhla ja heidän lapsensa juhli vielä vatsassa. Myöskään lahjoja ei tänä jouluna hankittu, sillä heidän tienestinsä upposivat lapsen tarvitsemien tavaroiden ja vaatteiden hankkimiseen. Korkeampi voima soi kuitenkin Emeryille mitä suurimman lahjan, kun Amelien synnytys käynnistyi etuajassa. Miltown oli valtavan lumimyrskyn kourissa, ja lähes kaikki tiet olivat ajokelvottomia, joten Amelie päätti suosiolla synnyttää kotona. Aarto oli vaimonsa päätöksestä erittäin järkyttynyt, sillä hän oli luullut joutuvansa synnytyksessä vain pitämään vaimoaan kädestä ja välttämään viimeiseen saakka pyörtymistä.

Amelie oli määrätietoinen nainen, joten hän sai lapsen maailmaan ilman muiden apuakin. Emeryjen uusi perheenjäsen oli kaunis isänsä ihonvärin perinyt tyttö. Vanhemmat olivat kuluttaneet tunnin jos toisenkin miettiessään nimiä lapselle, joten nimen päättäminen ei ollut vaikeaa: tytöstä tuli Bea. Amelie oli haljeta onnesta. Mikä joululahja!

Jos talossa on kaksi henkilöä, niin pitäähän lahjojakin olla kaksi. Amelie tajusi Bean synnyttyä, että vatsassa oli edelleen elämää, joka pyrki kovaa vauhtia ulos. Amelie oli väsynyt, mutta hän jaksoi viimeisillä voimillaan ponnistaa toisenkin lapsensa ulos. Jälkimmäinen pienokainen oli poika, joka sai nimekseen Billy. "Ihanaa, saimme heti pojan!" Amelie huudahti sen enempää ajattelematta. Aarto kuunteli vaimonsa purkausta hieman hämmästyneenä. Mitä väliä sillä oli, oliko lapsi tyttö vai poika? Aarton sylissä silmiään siristelevä Bea sai kuitenkin miehen mielenkiinnon hetkessä itseensä, joten Aarto ei vaivannut mieltään vaimonsa puheilla sen enempää.

Siitä jouluaatosta alkoi arki, joka ei suonut vanhemmille aikaa miettiä turhia, sillä kaksosten hoitaminen oli paljon rankempaa kuin Aarto ja Amelie olivat osanneet kuvitellakaan. Vaikka Amelie olikin kotona viettämässä äitiyslomaansa, eivät vuorokauden 24 tuntia tuntuneet riittävän mihinkään - ainakaan nukkumiseen. Väsyneen äidin ensimmäinen reaktio ei varsinaisesti ollut ihastus, kun hän huomasi olevansa jälleen raskaana. Aarto puolestaan oli taas valtavan innostunut vaimonsa raskaudesta, mutta hän pääsikin välillä työn merkeissä pois pieniä lapsia hoitamasta. Amelien viime kuukausien ulkona käymiset olivat rajoittuneet kakkavaippojen ja muiden roskien ulos viemiseen, joten hyvähän Aarton oli tulevasta lapsesta iloita, kun hän ei joutunut elämään pienten vauvojen kanssa arkea 24/7.

Amelien onneksi kaksoset kasvoivat kohisten ja alkoivat syödä jo kiinteitä ruokia. Billy oli erittäin siisti ja toimelias taapero, joka mieluummin söi itse hienostuneesti sormella ruokaansa kuin antoi äidin syöttää lusikalla. Poika ei leikkinyt ruualla vaan jäi mieluummin mietiskelemään syntyjä syviä. Amelie oli tyytyväinen siitä, että Billy tuntui melkoisen sosiaaliselta ja rohkealta lapselta, sillä perheen kasvaessa ujot lapset jäisivät helposti hieman syrjään.

Billy ei ollut ehkä kilteimmästä päästä, mutta Beaa ei kukaan olisi hyvällä tahdollakaan sanonut kiltiksi lapseksi. Tyttö ei jäänyt laiskana odottamaan ruuan tuomista vaan vaati parempaa palvelua varsin kovaan ääneen. Äitinsä onneksi pieni paholaisenalku ei kuitenkaan sotannut itseään kaiken aikaa eikä leikkinyt ruualla. Bea oli myös yhtä sosiaalinen kuin veljensä, joten kumpikaan heistä ei toivon mukaan tulisi ujoutensa takia jäämään toisen varjoon.

Kaksosia hoitaessaan Amelie ei ehtinyt kiinnittää huomiota raskautensa etenemiseen, joten synnytyksen käynnistyminen tuli lähes yllätyksenä. Tällä kertaa luonnonvoimat olivat armeliaampia, ja Amelie pääsi lapsivetensä mentyä sairaalaan synnyttämään. Synnytys sujui hyvin, ja Emeryjen perhe lisääntyi yhdellä tyttärellä. Tyttö nimettiin Beckyksi. Amelie oli onnellinen päästessään viimein kotiin lastensa luokse. Hän oli joutunut sairaalassa ollessaan jälleen kerran kyräilyn kohteeksi, joten nainen päätti, että se sairaalassa käynti olisi hänen viimeisensä. Mahdolliset tulevat synnytykset ja sairaudet hän kärsisi kotona.

Kolmen lapsen hoitaminen imi Amelien voimia entistä enemmän, mutta koska perhe oli ollut aina hänelle se tärkein, jaksoi hän hoitaa lapsiaan väsymyksestä huolimatta hymyssä suin. Aartokin joutui osallistumaan lasten hoitamiseen enemmän, kun Amelie palasi takaisin työhönsä äitiyslomansa päätyttyä. Vaikka äiti ei enää ollutkaan aina läsnä, elivät lapset silti hyvin onnellista elämää. Lopulta koitti päivä, jolloin kaksoset aloittaisivat koulun. Billy oli niin innoissaan ensimmäisestä koulupäivästä, että poika nousi aamulla varhain ilman, että Amelien piti mennä häntä herättelemään.

Myös Bea oli kasvanut niin isoksi tytöksi, että hän pääsisi viimein aloittamaan koulun veljensä kanssa. Bea puki ylleen ensimmäistä koulupäivää varten hankitun kukkapaidan ja pyysi äitiä laittamaan hiuksensa saparoille. Amelie katseli onnellisena innokkaita pieniä koululaisiaan, mutta samalla hän oli hieman huolissaan. Toivottavasti lapsia ei kiusattaisi koulussa vain siksi, että he sattuivat olemaan Amelien lapsia.

Amelien huoli oli kuitenkin turha, sillä Billy ja Bea pääsivät heti mukaan uusien luokkalaistensa leikkeihin. Hieman liikaa huolehtivana naisena Amelie kuitenkin keksi heti uuden huolenaiheen. Becky oli jättänyt vauva-ajan taakseen, ja tyttö tuntui olevan kaksosia sosiaalisempi mutta hieman sottaavampi taapero. Ei Amelie tytön sottaamisesta toki ollut huolissaan vaan Beckyn tavasta leikkiä. Jos vakava tyttö huomasi, ettei ympyrän mallinen palikka mennyt kolmion muotoiseen koloon, hän järsi hampaanaluillaan palikan oikean muotoiseksi. Amelie oli hieman järkyttynyt tyttärensä toimeliaasta ja päättäväisestä luonteesta. Becky ei ollut todellakaan kiltein mahdollinen lapsi, joten millaisiinkohan ongelmiin neidin kanssa päädyttäisiin, kun hän alkaisi vanhempana purkaa toimeliasta luonnettaan parhaaksi näkemiinsä asioihin. Lasten touhujen kohteet eivät vanhempien mielestä välttämättä aina ole niitä, joihin energiaa kannattaisi purkaa.

Elämä jatkui Emeryjen perheessä varsin seesteisenä. Aarto oli huomannut vaimonsa kirjoittelevan joka ilta päiväkirjaansa omia mietteitään, mutta mies ei koskaan saanut lupaa katsoa, mitä Amelie kirjoitti. Työssä käyminen ja lasten hoitaminen olivat vetäneet hieman pariskuntaa erilleen toisistaan, joten Aarto paloi halusta tietää, mitä Amelie pohjimmiltaan kaikesta ajatteli.

Eräänä iltana Amelie joutui keskeyttämään päiväkirjan kirjoittamisen, kun puhelin soi. Soittaja oli eräs hänen tärkeä asiakkaansa, joka oli joutunut pulaan. "Siis mitä? Näit kultasepänliikkeen ryöstön ja menit poimimaan varkailta tippuneita koruja omiin taskuihisi. Se ei ollut oikein viisasta... Mitä sitten tapahtui? Aivan, poliisit pidättivät sinut epäiltynä ryöstöstä. Kerroit varmaan heille, että et ole tehnyt mitään? Ei herran jumala! Siis menitkö todella sanomaan heille, että kyllä herra Millerin liike oli syytäkin ryöstää? Ei ei, nyt olet vain aivan hiljaa. Tulen sinne saman tien."

Amelie huusi eteisestä miehelleen, että hän menee auttamaan asiakastaan pulasta. Aarto kuuli kyllä vaimonsa sanat, mutta hänen huomionsa oli suuntautunut aivan muualle. Amelie oli jättänyt päiväkirjansa lattialle lähtiessään ulos. Aarto kävi mielessään kamppailua. Ei, toisen päiväkirjan lukeminen olisi hyvin väärin. Toisaalta hän halusi tietää, mitä hänen vaimonsa todella ajatteli. Jos vain ihan pikkuriikkisen vilkaisisi...

Aarto avasi kirjan kohdasta, jota Amelie oli ollut kirjoittamassa. "Taivuin tänään Aarton toiveeseen siitä, että muuri poistetaan. En uskaltanut sanoa hänelle vastaankaan, koska mieheni tuntuu unohtaneen kaiken menneisyyteni mysteerisyyteen liittyvän enkä halua hänen vaivaavan päätään sillä enempää. Kunpa itsekin voisin unohtaa kaiken. Herään edelleen öisin siihen, että he tulevat ja hakevat Billyn pois. Tiedän, kuinka tärkeä poikani heille olisi. En luojan kiitos ole nähnyt mitään merkkejä siitä, että he olisivat löytäneet minut. Olisi aivan kamalaa, jos he tulisivat tänne ja veisivät Billyn --", luki päiväkirjassa, jonka kirjoittaminen oli jäänyt Amelielta kesken. Aarto tuijotti päiväkirjaa kauhistuneena. Kuka oli viemässä Billyn, minne ja miksi?

Aarto havahtui siihen, kun ovi kävi. Mies nousi äkkiä sohvalta ja heitti päiväkirjan lattialle. Hyvä niin, sillä tulija oli Amelie. "Kulta, vanha rakas Ladamme ei taaskaan käynnisty. Soitin taksin, sen pitäisi tulla ihan minä hetkenä hyvänsä. Nyt kyllä menet heti etsimään netistä meille uutta autoa, tuo romu pelleili nyt viimeisen kerran! Kulta, onko jokin hätänä?" kysyi Amelie mieheltään. Aarto mumisi jotakin siitä, että kaikki oli ihan hyvin, ja poistui paikalta.

Samassa Amelie huomasi päiväkirjansa. Miten hän oli saattanut unohtaa sen lattialle! Nainen noukki päiväkirjan lattialta ja otti sen mukaansa lähtiessään asiakastaan pelastamaan. "Olisiko Aarto voinut lukea sitä?", mietti Amelie mielessään. "Ei, hän on aivan liian kiltti ja rehellinen sellaiseen. Mutta minun täytyy olla varovaisempi. Aarto ei saa ikimaailmassa kuulla siitä kaikesta..."

Aarto pyöritteli lukemaansa mielessään koko yön. Mitä hän todellisuudessa vaimostaan tiesi? Mies päätti kysellä hieman Amelien taustasta. Lasten tehdessä seuraavana päivänä läksyjään ja Beckyn ollessa päiväunilla mies pyysi vaimonsa pelaamaan kanssaan shakkia. "Pelasin yliopistoaikoinani pesäpalloa yliopiston joukkueessa", kertoi Aarto pelin tiimellyksessä. "Oletko kulta ollut jossain yliopistossa?", mies jatkoi. Amelie tuijotti hämillään shakkinappuloita ja vastasi mumisten: "Kyllä. Opiskelin... Stenvall-instituutissa."

"Mikä oli pääaineesi?" kysyi Aarto innostuneena saadessaan viimein kuulla edes jotain tiedonhippusia vaimonsa menneisyydestä. Amelien poskille nousi hento puna. Hän katsoi hätääntyneenä ympärilleen, näki taulun ja vastasi: "Taideoppia".

Siitäkös Aarto innostui entisestään. "Ihanko totta! Kuinka hienoa, minun pari ystävääni on opiskellut samassa paikassa samaa ainetta! Mitä mieltä olet muuten professori Wilsonin opetustyylistä? Olen kuullut aikamoisia juttuja ystäviltäni siitä ukosta", jatkoi Aarto pälpätystään.

Amelie punastui entisestään. Hän tunsi olevansa kuin jänis, jonka metsästyskoirat olivat ajaneet nurkkaan. Naisen onneksi Becky parahti juuri silloin itkemään. "Oli kiva pelata ja jutella, kulta, mutta nyt täytyy mennä. Becky itkee", sanoi Amelie Aartolle noustessaan ja poistuessaan paikalta. Aarto tuijotti hämmästyneenä vaimonsa perään. Tässä kaikessa tuntui olevan entistä enemmän mätää.

Amelien palattua työreissulta ja mentyä väsyneenä nukkumaan Aarto hiippaili puhelimen luokse ja näppäili numeron. "Aarto tässä hei. Toivoin, ettei minun tarvitsisi enää koskaan ottaa sinuun yhteyttä, mutta nyt en näe muuta mahdollisuutta. Tarvitsen nimittäin apua yhdessä asiassa. Voisitko tulla tänne huomenna, niin kerron kaiken?" puhui Aarto hiljaa puhelimeen. "Hyvä, tule tänne huomenna kello 12. Jään töistä pois, sillä haluan puhua Amelien ollessa töissä. Nähdään silloin", sanoi Aarto, sulki luurin ja meni sänkyyn. Mutta Aarto ei saanut unta. Hän pelkäsi, että huominen tapaaminen vain vetäisi heidät syvempään suohon, mutta hän ei nähnyt enää muuta mahdollisuutta. Jotain oli tehtävä.

Seuraavana aamuna Bea ja Billy lähtivät hyväntuulisina kouluun, ja Amelie suuntasi mitään miehensä puuhista tietämättä töihin. Puolenpäivän tienoilla Aarto soitti tutun lapsenvahdin katsomaan Beckyn perään ja suuntasi hermostuneena pihalle. Reeta saapui ajallaan, Aarton hyvin muistama itsetietoinen hymy kasvoillaan. Aarto oli seurustellut Reetan kanssa aiemmin pitkään, mutta pari oli eronnut myrskyisästi hieman ennen kuin Amelie muutti Miltowniin. Aarto oli vannonut pysyvänsä erossa kierosta ex-tyttöystävästään, mutta nyt mies tarvitsi apua. "Hei, rakas. Miten voin auttaa?" kysyi Reeta keimaillen.

Reeta oli Stenvall-instituutin taideopin laitoksen toimistosihteeri. Aarto alkoi kertoa siitä, kuinka hän epäili vaimonsa henkilöllisyyttä. "Tiedän, että pääset helposti käsiksi vanhojen opiskelijoiden henkilötietoihin. Voisitko ottaa selvää, onko Amelie Emery opiskellut taideoppia pääaineenaan yliopistossanne? Kaikenlaiset ylimääräiset tiedonjyvät kelpaavat myös, mutta eiköhän se suju sinulta ihan itsestään", sanoi Aarto Reetalle. Reeta oli varsinainen kyykäärme, joka takuulla osaisi repiä jokaisen tiedonmurun esille, jos vain niin haluaisi.

"Vai on kultsilla sellainen vaimoke", hihitteli Reeta ilkeästi. "Kyllähän minä tuon homman voin hoitaa, mutta kaikki maksaa. Jopa sinulle, herra julkkiskokki. Haluan vastineeksi huumaavan salarakassuhteen - sinun kanssasi", sanoi Reeta maireasti hymyillen. Aarto raivostui. "Senkin käärme, en takuulla hajota perhettäni naurettavien vaatimustesi takia!" mies huusi. Reeta katsoi kiero hymy kasvoillaan miestä ja kujersi: "Sitten en voi auttaa."

Mies mietti hetken. Hän halusi ottaa selvää vaimonsa taustasta ihan heidän lapsiensakin takia, mutta oliko se todella tämän arvoista. Aarto vastasi lopulta Reetalle ärtyneenä, että hän suostuisi naisen vaatimaan hintaan, kunhan pelleilyä ei tarvitsisi jatkaa kauaa ja Reeta todellakin tekisi kaikkensa saadakseen selville Amelien taustasta jotakin. Reeta lupasi tehdä kaikkensa. "No niin, allekirjoitetaanpa tämä sopimus kunnollisella suudelmalla", sanoi Reeta keimailevalla äänensävyllä. Aarto sulki silmänsä ja suikkasi nopean suukon naisen huulille.

"Kuules herra, ei tuo vetele!" huudahti Reeta olemattoman suukon jälkeen. "Jollet ole tosissasi, en minäkään ole tosissasi. Minun puolestani tämä juttu voidaan jättää tähän. Turha sitten pyytää enää apua", jatkoi Reeta ärsyyntyneellä äänensävyllä. Aarto puri huultaan, jottei hän olisi käskenyt Reetaa painumaan sinne, missä pippuri kasvaa. Hänen oli pakko saada tietoja Ameliesta.

Aarto veti syvään henkeä ja kaappasi Reetan tiukalla otteella itseään vasten. Mies sulki silmänsä ja kuvitteli suutelevansa Amelieta. Temppu toimi, sillä useita minuutteja kestäneen kiihkeän suudelman jälkeen Reeta oli viimein tyytyväinen. "No löytyihän sitä tunnetta. Lähden nyt ottamaan selvää vaimokkeestasi. Soittelen, kun haluan nähdä seuraavan kerran" sanoi Reeta ilkeästi hymyillen ja poistui paikalta. Aarto huokasi raskaasti. Mitä hän oli mennyt tekemään?

Mitä Amelien päiväkirjateksti Billystä oikein tarkoittaa? Mitä Reeta saa selville Amelien taustasta? Saako Amelie Aarton ja Reetan kiinni salasuhteesta vai onnistuuko Aarto salaamaan sopimuksensa? Vastaukset näihin ja moniin tuleviin kysymyksiin selviävät tarinan edetessä.